Milloin ja minkä suuruinen YEL-vakuutus aloittavalle yrittäjälle?

Aloittavan yrittäjän on usein vaikea tietää, mistä alkaen hän on YEL:n mukaan vakuuttamisvelvollinen. Vähintään yhtä vaikeaa on määritellä YEL-työtulon taso tilanteessa, jossa tuloja yrittäjätoiminnasta ei ole tai ne ovat hyvin vähäiset. Tilannetta ei auta se, että YEL-vakuuttamisesta tuntuu leijailevan erilaisia, toisistaan ristiriitaisiakin totuuksia. Mikä siis on totta ja mikä on tarua?  Mistä alkaen yrittäjän tulee ottaa YEL-vakuutus? Entä mikä on työtulon ja yrityksestä nostetun palkan suhde?

Yrittäjän eläkelaissa on säädetty siitä, että Suomessa asuvan ja täällä ansiotarkoituksessa yrittäjätoimintaa harjoittavan yrittäjän tulee vakuuttaa itsensä YEL:n mukaan, jos yrittäjätoiminta kestää vähintään 4 kuukautta tai toistuu vuosittain kausiluonteisesti. Toisaalta laissa on säädetty siitä, että lakia ei sovelleta yrittäjään, jonka työtulo jää alle laissa säädetyn alarajan. Itse kullekin termit ansiotarkoitus, yrittäjätoiminta ja työtulo luovat oman mielikuvan siitä, mitä niillä tarkoitetaan. Ei siis ihme, että YEL-vakuuttamisvelvollisuudesta liikkuu niin monenlaisia totuuksia.

Ansiotarkoituksella tarkoitetaan sitä, että yrittäjätoiminnan on tarkoitus tarjota yrittäjälle elantoa ja toimeentuloa. Ansiotarkoituksessa yrittäjätoimintaa voi harjoittaa kokopäiväisesti, sivutoimisesti, osa-aikaisesti tai kausiluontoisesti kuten esim. kesäisin. Yrittäjätoiminta on yrittäjän aikaansaamaa liikevaihtoa myydyistä tuotteista tai palveluista. Työtulo on termi, joka yleisimmin tulkitaan virheellisesti yrittäjän yrityksestä nostamaksi palkaksi. Lainsäädännössä työtulolla tarkoitetaan kuitenkin sitä fiktiivistä palkkaa, jonka yrittäjä olisi velvollinen maksamaan samasta työpanoksesta vastaavan koulutuksen ja kokemuksen omaavalle ulkopuoliselle henkilölle. Käytännössä vakuuttamisvelvollisuus täyttyy, kun YEL-työtulo eli fiktiivinen palkka ylittää 630 euroa kuukaudessa. Miksi 630 euroa? Ja miksi kuukaudessa? YEL-työtulo vahvistetaan aina vuositasolle, vakuutuksen alkamishetkestä 12 kuukaudeksi eteenpäin, ei kalenterivuosikohtaisesti. Näin ollen 12 x 630 euroa ylittää laissa säädetyn alarajan, joka tänä vuonna on 7 557,18 euroa.

Kun yrittäjätoimintaa harjoitetaan hyvin erilaisilla toimialoilla, jossa toimintaedellytykset vaihtelevat, ei lainsäädäntö voi antaa tiukkoja liikevaihto- tai työtuntirajoja sille, milloin yrittäjän on vakuutettava itsensä YEL:n mukaan. Kyse on työpanoksen arvosta. Joskus vähäinenkin viikkotyötuntimäärä riittää nostamaan työtulon niin korkeaksi, että YEL:n mukainen vakuuttamisvelvollisuus täyttyy. Esim. yksityisvastaanottoa harjoittavan lääkärin työtulo ylittyy jo parin viikkotyötunnin perusteella. Vastaavasti jollakin toisella toimialalla pari viikkotyötuntia ja liikevaihto, joka jää 12 kuukauden aikajaksolla alle alv-rajan, ei oikeuskäytännön mukaan täytä YEL:n mukaista vakuuttamisedellytystä. Jos yritystoiminta käynnistyy vauhdikkaasti ja liikevaihtoa ja työtunteja kertyy heti, kun yritys aloittaa toiminnan, niin vakuutus on otettava toiminnan alusta alkaen. Se, että YEL-vakuutusta ei tarvitsisi ottaa ensimmäisen 6 kuukauden aikana, on urbaani legenda. Kuuden kuukauden aikaraja koskee laiminlyöntikorotusta, joka korottaa YEL-maksua, jos vakuutus otetaan yli 6 kk takautuvasti. Me Varmassa neuvomme mielellämme aloittavia yrittäjiä sekä vakuutuksen alkamista että työtuloa koskevissa kysymyksissä.

Vaikka yritystoiminnan alkaessa on usein paljon menoeriä, ei omasta sosiaaliturvasta kannata säästää. YEL-vakuutuksen työtulon määrä ja vakuutuksen voimassaoloaika vaikuttaa sekä eläke- että muuhun sosiaaliturvaan. YEL-työtulon vaikutusta sosiaaliturvaasi ja YEL-vakuutusmaksun suuruuttaa voit testata verkkopalvelussamme www.varma.fi olevalla laskurilla. Voit lukea lisää YEL-vakuutuksen merkityksestä yrittäjän sosiaaliturvaan Kun YEL ei vakuuta -blogisarjastani, jota julkaistaan Varman verkkopalvelussa osoitteessa https://www.varma.fi/muut/blogi/?category=4294

Perustulolla työllisyyttä?

Suomesta on hyvää vauhtia hävinnyt iso määrä sellaisia suorittavan tason töitä, jotka kyetään tekemään yhtä laadukkaasti, mutta paljon edullisemmin joko koneilla tai sitten ihmistyönä muualla, nousevissa talouksissa. Ilmiö ei koske vain Suomea, vaan kaikkia teollistuneita länsimaita. Seurauksena on, että työttömien määrä on noussut meillä kestämättömän suureksi ja pysytellyt vuosikausia tällä korkealla tasolla. Tämä 1990-luvun laman jälkeen alkanut muutos työttömyyden asettumisesta liian korkealle tasolle ei hevin tule muuttumaan – huolimatta joistakin tuoreista ja sinänsä myönteisistä uutisista mm. telakoilta ja autopuolelta.

Tästä seuraa kysymys, miten kuitenkin pystyttäisiin antamaan mahdollisimman monelle työiässä olevalle mahdollisuus päästä töihin ja vaikuttaa omaan elämiseensä omalla työllään.

Eräänä yksinkertaisena vastauksena tähän on esitetty sosiaaliturvan kehittämistä ”perustuloksi”, josta käytetään mallista riippuen muitakin nimityksiä. Perustulon keskeisenä ideanahan on yksinkertaistaa tukiviidakkoa ja siirtyä useiden tukien yhdistelmistä yhteen kaavamaiseen ja kaikille maksettavaan rahasummaan, joka verotettaisin pois niiltä, joilla tulot nousevat riittävästi. On ajateltu, että perustulon käyttöönottamisen myötä työllistyminen voisi myös olennaisesti helpottua, kun sovitetaan yhteen perustuloa ja palkkaa.

Yksinään mikään perustulomalli ei kuitenkaan sellaisenaan johda työttömän työllistymiseen. Perustulon maksaminen työtä vailla olevalle ei lisää yrityksen tai muun työnantajan kykyä palkata työttömänä oleva töihin. Palkka on perustulosta riippumatta maksettava nykyisin tarkasti alan työehtosopimuksen palkkataulukkojen mukaan. Yrittäjäksi ryhtyvän kannalta perustulo toki toimisi aloittamista helpottavana lisätulona varsinkin, jos meillä on jatkossakin käytössä myös starttiraha yritystoiminnan alkuun.

Palkkatyön puolella meillä on kuitenkin osa työttömistä aina niitä, joiden työpanoksen arvo ei vain vastaa työehtosopimuksissa asetettuja palkkatasoja. Valitettavasti tämä toteutuu erityisesti pidempään työttömänä olevien kohdalla, joiden määrä on lisäksi ollut jatkuvassa kasvussa. Silti heillekin varmuudella löytyisi yrityksissä järkevää työtä, mutta näiden tehtävien teettäminen TES-normien mukaisilla palkoilla ei ole yrityksille taloudellisesti mahdollista.

Perustulolla voidaan parantaa ihmisten työhön pääsemisen mahdollisuuksia, mutta se vaatii, että meillä luovutaan työehtosopimusten palkkamääräysten pakottavuudesta. Tällöin työtä hakevalle voitaisiin maksaa palkkana hänen työsuorituksensa arvoa vastaava määrä ja tulojen kohtuullinen taso turvattaisiin perustulolla.

Työmarkkinapoliittisesti muutos on tietenkin vaikea, kun kysymys on työehtosopimusten yleissitovuuden heikentämisestä ja samalla ehkä siirtymisestä lakisääteiseen minimipalkkaan. Tällaisiin muutoksiin meillä kuitenkin pitää olla valmiutta, jos halutaan pitää mahdollisimman moni mukana aktiivisena kansalaisena.

Mistä syntyy yrityksen kannattavuus?

”Yrityksen ensisijainen tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen”, on viesti, jonka kuulee usein. Onko näin vai riittääkö, että yritys on kannattava? Kannattava yritys toimii vakaalla taloudellisella pohjalla, tuottaa lisäarvoa yhteisölleen verojen, palveluiden ja tuotteiden kautta, sekä työllistää suoraan vähintäänkin yrittäjän itsensä.

Yrityksessä sijoittajat, rahoittajat, toimittajat ja asiakkaat kaikki arvioivat kumppaneitaan useilla eri tekijöillä. Taloudellisesta näkökulmasta keskiössä ovat mm. kannattavuus, vakavaraisuus ja maksukyky. Toimittajia kiinnostaa yrityksesi kyky maksaa ostamansa tavarat ja palvelut. Asiakkaita taas kiinnostaa jatkuvuus ja luotettavuus.

Kannattavuuden taustalla on useita eri tekijöitä, mutta yksinkertaisuudessaan se on tulojen ja menojen välinen tasapaino. Menot ovat tuloja pienemmät tai korkeintaan yhtä suuret. Kannattavuutta voidaan tarkastella päivä-, viikko-, kuukausi- tai vuositasolla. On todennäköistä, että kannattavuus ja yleinen taloushallinto eivät ole yrittäjän vahvuuksia, elleivät nämä satu olemaan tämän toimialaa. Onneksi saatavilla on kuitenkin useita erilaisia maksuttomia kannattavuuslaskureita, jotka auttavat hahmottamaan ja ymmärtämään eri osatekijöiden välistä suhdetta. Esimerkki tällaisesta on mm. OnnistuYrittäjänä.fi -palvelun tarjoama laskuri.

Yrittäjälle haastavinta on usein ottaa huomioon kaikki syntyvät kulut. Varsinaisten fyysisten tuotteiden osalta laskeminen on huomattavasti helpompaa, koska kulut pääosin konkretisoituvat yrityksestä lähtevinä rahavirtoina (tuotteiden ja palveluiden valmistamiseen tarvittavat raaka-aineet, työkalut, toimitilat, markkinointi, jne.). Vaikeampaa onkin huomioida niitä kuluja, jotka eivät suoraan näy maksuissa. Tällaisia ovat esimerkiksi työajan käytön tehokkuus (teenkö oikeita asioita) ja oman käytetyn ajan kustannus. Yrittäjänä aikasi on arvokasta ja kannattavuus viime kädessä on kiinni siitä, miten sinä itse käytät ja hinnoittelet aikasi.

Myös yrityksen muiden työntekijöiden työajasta syntyvät palkkakustannukset ovat osa kuluja, jotka tulee huomioida, kun kustannuksia summataan ja lasketaan miten paljon myytävistä palveluista pitäisi jäädä käteen. Kannattaakin muistaa siis ainakin seuraavat asiat:

1. Muista hinnoitella myös oma työsi.

2. Tähtää korkealle. Jos haluat liikevaihdoksi 100.000 euroa, niin tähtää 200.000 euroon.

3. Muista pelivara, sillä myynti alkaa usein hitaasti ja vaikeinta voikin olla löytää se toinen asiakas.

Myös yrityksen kasvattamisen näkökulmasta perusliiketoiminnan kannattavuus on elintärkeää. Odotus on, että yrityksen toiminnasta syntyvä liikevaihto riittää kattamaan myös mahdolliset kasvun rahoittamisen kustannukset.

Kannattavuuden suunnitteluun kannattaa siis käyttää aikaa. Esimerkiksi kuukausitasolla laskettava kannattavuus ei kuitenkaan aina riitä, sillä yrityksen rahavirrat, eli tulot ja menot, eivät välttämättä aina kohtaa. Kassavirtojen ennustaminen auttaa yrittäjää tunnistamaan kohtaavatko nämä toisensa vai syntyykö tilanteita jolloin yrityksen tilit ovat väliaikaisesti miinuksella tai reilusti plussalla. Ylimääräinen puskuri ei ole koskaan haitaksi, mutta jos tilit ovat miinuksella voi yrityksellä olla ongelmia hoitaa velvollisuutensa toimittajia ja henkilökuntaa kohtaan. Kassavirtaennuste auttaa siis ennakoimaan mahdollisia lyhytaikaisia rahoitustarpeita sekä taloudellista puskurin syntymistä. Jos tileillä on reilusti puskuria, voi olla hyödyllistä miettiä, voisiko sillä maksaa pois yrityksen velkoja, käyttää sen investointeihin (kuten uudet työkalut) tai yrityksen kasvattamiseen?

Mistä syntyy sinun yrityksesi kannattavuus? Pureutumalla kannattavuus- ja kassavirtalaskelmiin saat vastauksen tähänkin kysymykseen.