« Takaisin

Perustulolla työllisyyttä?

Suomesta on hyvää vauhtia hävinnyt iso määrä sellaisia suorittavan tason töitä, jotka kyetään tekemään yhtä laadukkaasti, mutta paljon edullisemmin joko koneilla tai sitten ihmistyönä muualla, nousevissa talouksissa. Ilmiö ei koske vain Suomea, vaan kaikkia teollistuneita länsimaita. Seurauksena on, että työttömien määrä on noussut meillä kestämättömän suureksi ja pysytellyt vuosikausia tällä korkealla tasolla. Tämä 1990-luvun laman jälkeen alkanut muutos työttömyyden asettumisesta liian korkealle tasolle ei hevin tule muuttumaan – huolimatta joistakin tuoreista ja sinänsä myönteisistä uutisista mm. telakoilta ja autopuolelta.

Tästä seuraa kysymys, miten kuitenkin pystyttäisiin antamaan mahdollisimman monelle työiässä olevalle mahdollisuus päästä töihin ja vaikuttaa omaan elämiseensä omalla työllään.

Eräänä yksinkertaisena vastauksena tähän on esitetty sosiaaliturvan kehittämistä ”perustuloksi”, josta käytetään mallista riippuen muitakin nimityksiä. Perustulon keskeisenä ideanahan on yksinkertaistaa tukiviidakkoa ja siirtyä useiden tukien yhdistelmistä yhteen kaavamaiseen ja kaikille maksettavaan rahasummaan, joka verotettaisin pois niiltä, joilla tulot nousevat riittävästi. On ajateltu, että perustulon käyttöönottamisen myötä työllistyminen voisi myös olennaisesti helpottua, kun sovitetaan yhteen perustuloa ja palkkaa.

Yksinään mikään perustulomalli ei kuitenkaan sellaisenaan johda työttömän työllistymiseen. Perustulon maksaminen työtä vailla olevalle ei lisää yrityksen tai muun työnantajan kykyä palkata työttömänä oleva töihin. Palkka on perustulosta riippumatta maksettava nykyisin tarkasti alan työehtosopimuksen palkkataulukkojen mukaan. Yrittäjäksi ryhtyvän kannalta perustulo toki toimisi aloittamista helpottavana lisätulona varsinkin, jos meillä on jatkossakin käytössä myös starttiraha yritystoiminnan alkuun.

Palkkatyön puolella meillä on kuitenkin osa työttömistä aina niitä, joiden työpanoksen arvo ei vain vastaa työehtosopimuksissa asetettuja palkkatasoja. Valitettavasti tämä toteutuu erityisesti pidempään työttömänä olevien kohdalla, joiden määrä on lisäksi ollut jatkuvassa kasvussa. Silti heillekin varmuudella löytyisi yrityksissä järkevää työtä, mutta näiden tehtävien teettäminen TES-normien mukaisilla palkoilla ei ole yrityksille taloudellisesti mahdollista.

Perustulolla voidaan parantaa ihmisten työhön pääsemisen mahdollisuuksia, mutta se vaatii, että meillä luovutaan työehtosopimusten palkkamääräysten pakottavuudesta. Tällöin työtä hakevalle voitaisiin maksaa palkkana hänen työsuorituksensa arvoa vastaava määrä ja tulojen kohtuullinen taso turvattaisiin perustulolla.

Työmarkkinapoliittisesti muutos on tietenkin vaikea, kun kysymys on työehtosopimusten yleissitovuuden heikentämisestä ja samalla ehkä siirtymisestä lakisääteiseen minimipalkkaan. Tällaisiin muutoksiin meillä kuitenkin pitää olla valmiutta, jos halutaan pitää mahdollisimman moni mukana aktiivisena kansalaisena.